Bad karma all around

Lauantaina piti olla tämän vuosikymmenen parhaat reivit (toim. huom. reivi toimii tässä yhteydessä synonyyminä psykedeelisen hyville bileille), mutta maailmankaikkeus oli päättänyt toisin. Aamupäivä meni kaupungilla pyöriessä ja sitä täydellistä mekkoa metsästäessä - sellainenhan sitten löytyikin, Seppälästä, kuka olisi uskonut?! Kyseinen liikeketju on vihdoin tekemässä nousua sieltä satiais-/sammakkokuosien kiirastulesta, halleluyah!

Hyvää karmaa löytyi vielä Alkostakin, jossa kerrankin pääsin asioimaan ilman, että vartijat vilkuilevat epäilyttävästi ja käyvät vaivihkaa supisemassa myyjille. Tunsin itseni melkein aikuiseksi, kun ei tarvinnut kaivella henkilöllisyystodistusta lompakon vaikeimmasta kohdasta; LOL-likööripullo kyllä tämänkin aikuisuuspuuskan lopetti melko nopeasti.

Mutta siitä se alamäki sitten lähtikin. Kaverit tulivat kylään, yksi toi mukanaan mustikkapiirakkaa, joka osoittautui kohtalokkaaksi niin pöytätasoille kuin hameen helmoille. Puolen yön aikaan iloliemet virtasivat kuin Niagara konsanaan ja kiivas väittely siitä, mihin juottolaan matka tästä jatkuu, kävi kuumana, kunnes kännykkääni tulee viesti:

"Siellä keskustassa on

poksahtanut kaukolämpöputki

eli ensi yö voi olla aika kylmä.

Tervetuloa yöksi lämpimään

lapsuudenkotiin!

T. Äiskä"

Sisäinen villapaita oli pitänyt huolen siitä, ettei kukaan ollut huomannut, miten sisälämpötila laski viitisen celsiusastetta per tunti, mutta siinä vaiheessa toverit alkoivat olla jo sen verran kypsiä (kylmiä?), että päättivät lähteä kotiin lämmittelemään. Vastalauseeni eivät olleet tarpeeksi vakuuttavia, joten munkin oli pakko myöntää tappioni ja lähteä äidin ja isän sohvalle nukkumaan. Laimea loppu niinkin lupaavalle päivälle, mutta tämä tappio käännetään voitoksi ensi viikonloppuna, kun ystäväni pääkaupunkiseudulta saapuu siunaamaan rannikkokaupunkiamme läsnäolollaan.

You know my methods, Watson.

Oi kesä, kuinka sua kaipaankaan! Asunnon seinät hohkaa pakkasta ja veri ei ole päässyt kiertelemään varpaisiin sitten syyskuun. Paradoksaalisesti ikävöin aina kesää talvisin ja talvea kesäisin, mutta niin taitavat kaikki muutkin Suomen jakomielitautiset kansalaiset.

Ylläoleva kuva on otettu vuoden 2008 juhannuksena, jolloin kaupunkijuhannus huipentui monien kilometrien pyöräilyretkeen, ruotsinlaivoille huuteluun valkoviiniin rohkaisemana ja inspiroiviin valokuvaussessioihin Asemapuiston kukkapenkeissä. Toisin sanoen harvinaisen onnistunut juhannus, vaikkakin en vieläkään jaksa uskoa, että pyöräilin siinä humalatilassa keskustasta asuinlähiööni ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Aamulla tosin olin hieman paniikissa pyöräni kohtalosta, sillä mitään muistikuvia ei tietenkään edellisestä yöstä ollut: jumalat olivat sinä päivänä puolellani, sillä pyörä löytyi kauniisti lukittuna pyöräkellarista, voittaja! Viime juhannus ei sitten ollutkaan enää yhtä tapahtumarikas (lue: boring as hell!), mutta kunhan ilmastonmuutos nämäkin pakkaset ajaa tiehensä, tiedossa tulee olemaan seikkailutäyteinen kesä! Tai pahimmillaan vähintään työtäyteinen.

Lisää kuvamateriaalia saman vuoden keväältä (and yes, tuo on peruukki). Voguevoguevogue!

Ilman minkäänlaista aasinsiltaa ilokseni tiedotan, että vihdoin sain koneelleni Spotifyn! Kuinka hyveelliseksi tunnenkaan itseni, koska en joudu enää (toivottavasti) koskaan tukeutumaan laittomuuksiin musiikkia kuunnellessani! Tällä hetkellä kaiuttimista huutaa Metriciä ihan vain sivistyksen merkeissä, todellinen musiikkimakuni on suunnilleen 15-vuotiaan teinitytön luokkaa. Ainoa huono puoli tässäkin tekijänoikeuksia mullistavassa ohjelmassa on Jonathanin välispiikkien lisäksi se, ettei mulla ole minkäänlaista ajatusta, mitä haluaisin kuunnella. Mitä järkeä on kuunnella sellaisia biisejä, joista pidän, mutta jotka omistan jo CD- tai MP3-versioina. Heittelen siis Search-laatikkoon vain random-yhtyeitä, joiden nimiin olen joskun elämäni varrella törmännyt ja toivon, että kyseinen bändi on kuuntelemisen arvoista. Vinkkejä siis otetaan vastaan mieluusti!

Huomenna olisi tarkoitus mennä porukoiden kanssa tarkastamaan Guy Ritchien näkemys Sherlock Holmesista, TEAM ROBERT DOWNEY JR! Äitini on hardcore-brittisalapoliisien ystävä, joten katselukokemuksesta tulee varmasti mielenkiintoinen, kun uusi "paranneltu" sixpack-Holmes astelee valkokankaalle.

Homecoming

"Huomenna pitäisi soitella potentiaalisten ensiasuntojen perään, yksiö [erään tavaratalon] korttelissa koukuttais: olisin [ystävääni] lainatakseni 'in the hoodseis' - tai ainakin niin paljon kuin tässä kaupungissa voi olla." Ote päiväkirjastani 7. joulukuuta 2009 klo 02:30

You lucky bastard, sait kuin saitkin haluamasi kämpän! Olen aina kuvitellut, että asunnon hankkiminen on työlästä ja byrokraattista puuhaa, mutta kuinkas ollakaan, neljä päivää edelläolevasta päiväkirjamerkinnästä olin unelma-asuntoni onnellinen omistaja (lue: vuokralainen).

Tämä koko prosessi lähti liikkeelle eräästä viinanhuuruisesta klubi-illasta. Valitin opiskelutoverilleni, miten kaikki rahani tuntuivat aina uppoavan taksimatkoihin, koska bussikuskit menevät nukkumaan jo silloin, kun bileet ovat vasta alkamassa. Kaverillani oli tähän dilemmaan melko yksinkertainen ratkaisu: "Muuta keskustaan!" Erästä maalaustarvikeyritystä lainatakseni, siitä se ajatus sitten lähtikin.

Seuraavat päivät kaverini pommitti Facebook-inboxiani opiskelija-asuntoja välittävän firman netti-ilmoituksilla. Vuokrat olivat suht korkeita omaan budjettiini, mutta yhden varteenotettavan kandidaatin bongasin. Aloin tarkastella välitysfirman tarjontaa omatoimisesti ja tapahtui niin sanottu taivaallinen väliintulo ja näin ilmoituksen unelma-asunnostani. Soitin siltä istumalta välitysfirmaan ja sovin näytön.

Kuin Hannu Hanhi konsanaan olin ainoa, joka osallistui asunnon ensimmäiseen näyttötilaisuuteen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä (varsinkin, kun asunnosta ei löytynyt kammoksumaani istuma-allasta)! Vuokrahakemus kirjoitettiin siltä istumalta ja seuraavana päivänä toimistosta tuli soitto, että asunto on minun. VOITTAJA!

Nyt olen oleskellut asunnossani jo runsaat kaksi viikkoa ja en voi muuta sanoa kuin että itsenäisyys on ihanaa! Vaikka jääkaapista ei löydykään muuta kuin valo, äidin helmoihin ei ole ikävä - eikä äitikään olisi enää valmis luopumaan ylimääräisestä huoneesta! :-)

Wild Was Jungle Kid

Lapsuudenkotini vessan hyllyllä lojui monta vuotta shampoo-pullo, jonka kyljessä luki "Wild Wash Jungle Kit". Koska englanninosaamiseni ei ollut mitenkään erinomaista, luin otsakkeen systemaattisesti väärin otsikon osoittamalla tavalla. Kehittelin erilaisia skenaarioita tuolle Villille Viidakon Tenavalle ja mietin, miten kyseinen ipana liittyy mitenkään pullon kyljessä ilmeileviin viidakon eläimiin. Pari vuotta sitten löysin pullon pakkausmuovin krääsälaatikkoni perältä (ei mitään käsitystä, miksi olin sen arkistoinut!) ja koin klassisen "ahaa-elämyksen". Mutta oma versioni oli/on paljon svengaavampi, joten annan tämän vuosikymmenen takaisen väärinkäsityksen inspiroida uuden blogini WWW-osoitetta. LET'S GET THIS SH!T STARTED!

Nimi: Laura
Ikä: 20

Horoskooppi: Härkä

Ammatti: Opiskelija, tanssinohjaaja

Haaveammatti: Rikas

Lempibändi: Tällä hetkellä Hyper Crush

Lempiartisti: Lady Gaga, Lupe Fiasco

Lempielokuva: Indiana Jones -trilogia (en tunnusta neljännen osan olemassaoloa!)

Lempinäyttelijä: Vaihtelee aina James Stewartista Johnny Deppiin

Lempikirja: Pride and Prejudice (and Zombies) ja Sookie Stackhouse -kirjat

Laulu: Supertrampin Breakfast in America (ikuinen korvamato)

TV-sarja: True Blood

Väri: Punainen

Vaate: Kaikki, mitä en vielä omista!

Rakastan: pitkään nukkumista, hyviä bileitä ja äiskää tietenkin!

Inhoan: aggressiivisia ihmisiä, sarkasmia epäsopivissa tilanteissa ja riitoja.

Suurin haaveeni: on toteuttaa jonakin päivänä suurin haaveeni.

Tunnuslauseeni: ovat harvoin omaperäisiä!

Tällä blogilla: haluan arkistoida pieniä kohtauksia elämästäni uudessa asunnossani ydinkeskustan sykkeessä!

Laura --

[noun]: A person of questionable sanity who starts their own cult

'How will you be defined in the dictionary?' at QuizGalaxy.com