perjantai 29. tammikuuta 2010

You know my methods, Watson.

Oi kesä, kuinka sua kaipaankaan! Asunnon seinät hohkaa pakkasta ja veri ei ole päässyt kiertelemään varpaisiin sitten syyskuun. Paradoksaalisesti ikävöin aina kesää talvisin ja talvea kesäisin, mutta niin taitavat kaikki muutkin Suomen jakomielitautiset kansalaiset.

Ylläoleva kuva on otettu vuoden 2008 juhannuksena, jolloin kaupunkijuhannus huipentui monien kilometrien pyöräilyretkeen, ruotsinlaivoille huuteluun valkoviiniin rohkaisemana ja inspiroiviin valokuvaussessioihin Asemapuiston kukkapenkeissä. Toisin sanoen harvinaisen onnistunut juhannus, vaikkakin en vieläkään jaksa uskoa, että pyöräilin siinä humalatilassa keskustasta asuinlähiööni ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Aamulla tosin olin hieman paniikissa pyöräni kohtalosta, sillä mitään muistikuvia ei tietenkään edellisestä yöstä ollut: jumalat olivat sinä päivänä puolellani, sillä pyörä löytyi kauniisti lukittuna pyöräkellarista, voittaja! Viime juhannus ei sitten ollutkaan enää yhtä tapahtumarikas (lue: boring as hell!), mutta kunhan ilmastonmuutos nämäkin pakkaset ajaa tiehensä, tiedossa tulee olemaan seikkailutäyteinen kesä! Tai pahimmillaan vähintään työtäyteinen.

Lisää kuvamateriaalia saman vuoden keväältä (and yes, tuo on peruukki). Voguevoguevogue!

Ilman minkäänlaista aasinsiltaa ilokseni tiedotan, että vihdoin sain koneelleni Spotifyn! Kuinka hyveelliseksi tunnenkaan itseni, koska en joudu enää (toivottavasti) koskaan tukeutumaan laittomuuksiin musiikkia kuunnellessani! Tällä hetkellä kaiuttimista huutaa Metriciä ihan vain sivistyksen merkeissä, todellinen musiikkimakuni on suunnilleen 15-vuotiaan teinitytön luokkaa. Ainoa huono puoli tässäkin tekijänoikeuksia mullistavassa ohjelmassa on Jonathanin välispiikkien lisäksi se, ettei mulla ole minkäänlaista ajatusta, mitä haluaisin kuunnella. Mitä järkeä on kuunnella sellaisia biisejä, joista pidän, mutta jotka omistan jo CD- tai MP3-versioina. Heittelen siis Search-laatikkoon vain random-yhtyeitä, joiden nimiin olen joskun elämäni varrella törmännyt ja toivon, että kyseinen bändi on kuuntelemisen arvoista. Vinkkejä siis otetaan vastaan mieluusti!

Huomenna olisi tarkoitus mennä porukoiden kanssa tarkastamaan Guy Ritchien näkemys Sherlock Holmesista, TEAM ROBERT DOWNEY JR! Äitini on hardcore-brittisalapoliisien ystävä, joten katselukokemuksesta tulee varmasti mielenkiintoinen, kun uusi "paranneltu" sixpack-Holmes astelee valkokankaalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti